Saari, jossa Gondwana unohtui sammuttaa

Tässä on paradoksi: maapallon "avaruudellisin" paikka ei ole tulevaisuutta. Se on menneisyyttä. Syvää, esihistoriallista menneisyyttä, joka ei ole vain ehtinyt loppua.

Sokotra on Gondwana-mantereen sirpale, joka on jäänyt jumiin Intian valtamereen — vähän kuin luonnos, jonka kirjoittaja unohti heittää roskiin. Saaren kahdeksastasadasta kasvilajista yli kolmannes ei kasva missään muualla maapallolla. Kolmannes! Biologit sanovat suoraan: osa tästä kasvistosta on elävä jäänne ekosysteemeistä, jotka hävisivät mantereilta miljoonia vuosia sitten.

Kuvittele mielessäsi lohikäärmepuu — tuo outo sienitolppa, jonka päällä on sateenvarjo. Se kasvaa kuudensadan–seitsemsadan metrin korkeudessa, ja kasvaakseen vain metrin se tarvitsee kaksikymmentä–kolmekymmentä vuotta. Paikallisten oppaiden arvioiden mukaan vanhimmille yksilöille on kertynyt kahdeksansataa–tuhat vuotta ikää. Puun punainen pihka — "lohikäärmeenveri" — on kahdentuhannen vuoden ajan toiminut antiseptinä roomalaisille gladiaattoreille, pigmenttinä keskiaikaisille ikoneille ja kansanlääkkeenä vatsavaivoihin. Yksi puu, kolme uraa — ilman yhtään ansioluetteloa.

Sen vieressä kasvaa pullomaisella, vesitäyteisellä rungolla varustettu pullonpuu, jossa on hentoja vaaleanpunaisia kukkia. Hauras olemus, mutta absurdi varastointikyky. Siementen vienti saarelta on tiukasti kielletty — viranomaiset ymmärtävät, että ainoa tapa suojella ihmettä on estää siitä tulemasta matkamuisto.

Ja vielä yksi erikoisuus: saarella ei juuri ole vaarallisia eläimiä. Ei käärmeitä, ei myrkyllisiä hyönteisiä, ei petoeläimiä. Luonto on ilmeisesti niin innostunut kasvitieteestä, että on yksinkertaisesti unohtanut hankkia hampaalliset naapurit.

Sokotra on paikka, jossa menneisyys on selviytynyt nykyajasta. Ja on vielä epäselvää, selviääkö se tulevaisuudesta.

Mistä sinulle kerrotaan seuraavaksi? Omasta pihapiiristä tai vaikkapa Atlantiksesta — botti "Oh, My Guide".

Mistä kertoisin sinulle? Vaikka kotikadustasi. мой-гид точка онлайн.